Nuorisotakuu! OSA 1
Täällä blogissa tulen kirjoittamaan nuorisotakuun toteutumisesta, haasteista ja kynnyskohdista.
Tämä blogikirjoitus on nuorisotakuun perehtymisen ja siitä ymmärtämisen yrittämisen ensimmäinen osa. Seuraavissa osissa tulee olemaan tästä puuttuvia osia, muuttuvia asioita ja lisätietoa sen hetkisestä tilanteesta.(esimerkiksi nuorten aikuisten osaamisohjelmasta infoa)
Tulen kertomaan mikä on nuorisotakuu, mitä se pitää sisällään, omat näkökantani ja ongelmat/hyödyt.
”Mikä on paljon puhuttu nuorisotakuu?
Nuorisotakuu ja siihen kuuluvat koulutustakuu ja nuorten aikuisten osaamisohjelma
• antavat mahdollisuuden nuorelle, jolla ei ole työtä tai koulutusta
• edistävät nuorten työllisyyttä ja lisäävät nuorten ammattitaitoa
• lisäävät ja vahvistavat nuorten mahdollisuuksia itsenäiseen elämään.
Nuorisotakuu tarkoittaa sitä, että
• jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta.
Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittaudutaan TE-toimistoon.”
(Kyseinen teksti on lainattu www.nuorisotakuu.fi sivustolta)
Seuraavaksi selitän omat näkökulmani kyseisiin kohtii perusteluineen.
Nuorisotakuu:
Nuorisotakuu on sananhelinää, hieno asia, mahtava idea, ns. hallituskauden tärkein ja vaikuttavin asia. Niinhän sitä voisi luulla! Osittain nuorisotakuun toteuttaminen on helpompaa ja mahdollista, mutta koulutustakuun aikana ongelmia tulee enemmän kuin hyötyjä.
Nuorisotakuu siirtää ongelmia 16 vuotiasta siihen 17-18 vuotiaisiin.
Lisäksi Hämeenlinnassa kaavailut 160 opiskelupaikan vähentyminen Ammattiopisto Tavastiassa sekottaa pakkaa vielä entisestään.
MAINITTAKOON KIITOKSENA JA KUNNIANOSOITUKSENA!
Ammattiopisto Tavastialle ja muutamille muille tahoille Hämeenlinnassa heidän aivan mielettömän arvokkaasta ja hienosta työstä toteutettuaan koulutustakuuta Hämeenlinnassa jo monen vuoden ajan!
Tänäkin vuonna Ammattiopisto tavastian ahkerat työntekijät soittelivat nuoria läpi, järjestivät koulutuspaikkoja ja ottivat ammattistartille normaalia enemmän nuoria, jotta kaikille saataisiin mahdollisuus koulutuspaikkaan.
Tavastialle perustettiin ylimääräinen liiketalouden luokka ja otettiin ammattistartti mahdollisimman täyteen, lisäksi muita toimenpiteitä tehtiin, jotta saatiin jokaiselle nuorelle mahdollisuus koulutuspaikkaan.
Ammattiopisto Tavastia ylitti tänä vuonna järjestyslupansa n. 100 opiskelijalla, joka tarkoittaa sitä ettei valtio tue näiden opiskelijoiden opiskelua kuin sattumalta jos tuuri käy vuoden lopussa.
Eli Ammattiopisto Tavastia otti nuoria omalla taloudellisella panostuksella mukaan, vaikka olikin jo arvattavissa tulevat yt-neuvottelut.
Koulutustakuu:
Jokaiselle peruskoulunsa päättävälle opiskelijalle on pystyttävä tarjoamaan opiskelupaikka. Tämän myötä meillä on uusi pisteytysjärjestelmä ensi vuonna yhteishaussa joka suosii sinä vuonna peruskoulusta pääseviä.
Tuleva koulutustakuu on mahdotonta toteuttaa ilman resursseja ja varsinkaan kun resursseja vähennetään koko ajan. 160 opiskelijan vähennys tuntuu toista miljoonaa euroa Ammattiopisto Tavastian budjetissa.
Uusi pisteytysjärjestelmä:
Jos ammattikoululainen haluaa vaihtaa alaa niin hänen on erottava koulusta ennemmin vuodenvaihdetta tai yhteishakua? (jompikumpi tarkistan asian syysloman jälkeen) Sama homma on käsittääkseni lukiolaisilla jos ammatilliselle puolelle haluavat pyrkiä. Ellei eroa koulusta ennemmin vaadittua ajankohtaa niin menettää niin paljon pisteitä yhteishaussa, että todistuksen keskiarvo ja numerot eivät vaikuta riittävän positiivisesti alalle pääsemiseen. Joten uuden järjestelmän myötä alan vaihtaminen ollaan tehty melkein mahdottomaksi. Tällä hetkellä Tavastialla ja varmaan muissakin ammattikouluissa ollaan opiskelijoita pidetty kirjoilla ja he ovat käyneet yleiset aineet ja kaiken mahdollisen ennen kesäloman alkua. Tämä on pitänyt heidät arjessa, koulunkäynnissä ja yhteiskunnassa mukana. Tämän toteuttaminen on varmasti estänyt nuoria syrjäytymästä.
Esimerkiksi jos 17-18 vuotias nuori haluaa vaihtaa seuraavana vuonna alaansa, hän joutuu eroamaan koulusta vuodenvaihteessa tai ennen yhteishakua jolloin hänelle jää monta kuukautta vapaa-aikaa. Tänä aikana herkässä kehittymisvaiheessa oleva nuori tottuu lekotteluun, ehkä jopa rappiollisiin elämän tapoihin. Kysymys kuuluukin, minkälainen tämä nuori on kun koulu alkaa kesäloman jälkeen? Sama nuori? Syrjäytynyt nuori? Rappioitunut nuori? Vai kenties Rappioitunut ja syrjäytynyt nuori?
Oppivelvollinen 17 vuoden ikään saakka?
Tämä on uusi valtion kotkotus, joka turvaa opiskelupaikan jokaiselle 16 vuotiaalla nuorelle…
Mutta asiassa on tietenkin oma kääntöpuolensa.
– Resurssikysymys?
– Kallis toteuttaa
– Ei saada suunniteltuja säästöjä
– kenties valinnanvapaus kärsii
– Minkä vain opiskelupaikan kelvattava?
Monia avonaisia kysymyksiä ja mietteitä ja lisää varmasti löytyisi…
Omasta mielestäni Nuoristakuu on liian keskeneräinen ja resurssiton toimimaan tällä hetkellä!
Näin Hämeenlinnan seudulla, asiaa seurataan jatkossa.
Blogiin tulee vielä pienet koosteet muistakin Ammattikouluista Hämeen piirin alueelta.
Syksyisin Terveisin Janne Liukkonen,
Ps Nuorten Hämeen piirin Pj. ,
Ammattiopisto Tavastian opiskelijakunnan hallituksen Pj.,
Tavastian koulutuskuntayhtymän vara-jäsen,
Hämeenlinnan vara-valtuutettu
Olen juuri työelämän jättänyt yhtä sun toista kokenut ”vaari”. Itselläni on 3 lasta, joiden työelämään (koulutuksen kautta) olen seurailluthyvin aktiivisesti (itse ovat päättäneet). Maailma on muuttunut suuresti omasta työelämään tulemisestani-yo-jatkokoulutus-ja ei kun töihin. Olin itse työvoimahallinnossa 80-luvun lopulla jolloin Suomella meni ”lujaa” (vaikka OECD varoitteli), luotiin kuva (siis silloiset poliitikot), että kasvulle ei ole rajaa. No tuli toppi. Sitten Nokia pelasti Suomen ja taas ei nähty metsää puilta. Ajateltiin ”no tämä oli tässä”. Ei nähty maailman muuttumista, ei ymmärretty Suomen hiekkalaatikon kokoa-pieni. Eniten minua IT-buumissa harmitti, kun toimijat houkuttelivat opiskelijoita keskeyttämään opintonsa-”tulkaa töihin-hyvä palkka-ilmaiset Cokikset”-moni lähti. Mielestäni suoritettu loppututkinto on aina suoritettu loppututkinto. Tosin supervirtuoosit pärjäävät aina. No kaiken kaikkiaan tähän nuorisotakuuseen herättiin ainakin 15-v liian myöhään, koska poliitikot eivät halua kertoa oman edu tavoittelussaan kansalle epämielyttäviä asioita. Arvostamani ministeri Ihalainen hehkuttaa joka televisiohaastattelussa kuinka nuori odottaa 700 € kourassa työnantajaa tarjoamaan töitä. Mutta kun ei ole virheellisen teollisuuspolitiikan ja kyvyttömien johtajien ansiosta ns järkeviä töitä. En lähtisi minäkään nykyisillä sosiaalieduilla (enkä nyt rinnasta tapaus ”Tatuun”). Niitä oli jo 80- luvun Hämeenlinnassa ja Janakkalassa riittävästi esillä. Ja vielä koulutuksesta. Senverta tuli seurailtua työllisyys-ja ammatillista koulutusta. Suurin huoli sillä sektorilla on opettajien työllisyys. Juhlapuheissa puhutaan toista.
Ja vielä tästä koulutustakuusta. Jos minut velvoitetaan etuuksien menetyksen uhalla koulutukseen, joka ei johda tai ole johtamassa mihinkään tulevaisuudessa, miksi siihen menisin. Ennen oli valinnanvapaus. Nykyisi täytyy olla maisteri tai insinööri-miksi?
Terve Lauri!
Kirjoitit paljon asiaa ja se on tilastojen kaunistamista kun hankitaan väkipakolla joku koulutus. Lisäksi Suomen sosiaaliedut ovat erittäinkin hyvät ja toimivat niin miksi heidän kannattaisi töihin lähteä.. Tullaanhan tänne ulkomailta asti nauttimaan sosiaalieduista ja koulutuksesta. Itse asiassa tästä olen jo puhunut pitkään toreilla ja turuilla. (En itsekkään verranut ”Tatuun” vaan omakohtaisiin kokemuksiin omasta elämästäni ja siitä mitä itse olen nähnyt)
Suurella osalla nuorista on tällä hetkellä asenteena, että ”kaikki valmiiksi ja matalimman aidan yli”.
Itse uskon tulevaisuudessa, että nuorisotakuu tälläisenään synnyttää enemmän syrjäytyneitä nuoria kuin tähän asti nykymenolla on syntynyt..
Olet oikeassa myös siinä, että meillä Suomessa ollaan luotettu liikaa sen hetken asioihin (esimerkiksi Nokia, metsät), tilanteet muuttuu ja maailma elää.. Jos rakenteet ovat liian raskaat, uskotaan vanhalla pärjäämiseen eikä pystytä uudistamaan niin kyllähän se tiedetään mihin se johtaa.
Tällä hetkellä tarvitaan säästöjä, vaikeita pätöksiä, mutta silti ennaltaehkäisevistä asioista ei saisi säästää!
Toivottavasti päättäjät ymmärtävät sen, että heidän päätöksensä seuraavan kahden vuoden aikana vaikuttavat erityisen paljon seuraavan 10 vuoden aikana kenties jopa pidemmälläkin aikavälillä.
Kirjoitan seuraavassa osassa myös jonkinlaisia ratkaisumalleja mitkä edistäisi koulutustakuuta tai jopa veisi asiaa vähän pidemmälle.
Terveisin Janne Liukkonen
Mielestäni minun ikäluokkani on luonut nykynuorille väärän kuvan, itse koetin sitä lapsiltani kitkeä. mistä he olivat välillä katkeria. Olin mieltä ”raha ei kasva puussa”. Sanoivat ”hikinen 20€ ei ole mikään viikkoraha”. No me vaimoni kanssa lähdettiin ns nollilta. Vaimo sai ensimäisestä työpaikastaan sen verran rahaa että sai matkakulut katettua..Elimme lähes 30-vuotta kädestä suuhun, kunnes jotain jäi laarin pohjalle. Olimme kuitenkin suht onnellisia. Nykyyhteiskunta asettaa jopa lapsille liian suuret vaatimukset. En kuulu mihinkäänus konlahkoon. eletään ihan tavallista elämää. siihenhän kaikki lopulta perustuu.
Ja vielä. Työllistymisen vaikeutuminen johtaa edelleen siihen, että opiskelijoiden on on yhä vaikeampi saada harjoittelupaikkoja. Tämä taas johtaa siihen, että isät ja äidit yhä enemmän käyttäävät vaikutusmahdollisuuksiaan ssada lapsilleen töitä. En näe tässä sinällään mitään väärää, mutta esim kunnallisella puolella alkaa olla jo niin suuri nepotismi, että se haittaa järkevää päätöksentekoa. Ei haluta/voida tehdä ikäviä päätöksiä, jos se kohdistuu johonkin sukulaiseen, aatetoveriin yms.
Kun näin tämän keskustelunavauksen ajattelin, nythän lähtee. Jäte Leppänen ja Kiemunki antaavat ideoidensa loistaa-mutta ei. Nuorisotakuu ja nuorisotyöttmyys ovat hieman vaikeampia aiheita. En sano enempää., etten loukkaa.
Hienoa Janne
Kerrankin asia joka varmaan kaikkia nuoria hämmentää,potuttaa ja ihmetyttää.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa että ”ei hättää,tyät on tehty”.
Vuosikausia olen kuitenkin (mm nuorisokodin ohjaajana ja kehitysvammaisten leiriohjaajana) nuorten elämää seurannut ja tänä päivänä omien kahden lapsenlapseni elämää opintiellä.
Peräti päivänpolttavan asian olet ”taakaksesi” ottanut ja tahdon sitä seurata,menestystä
Aarno Jii